Ekoaktivisti, Razdelnyi sbor -liikkeen vapaaehtoinen, valokuvaaja, joogaopettaja ja huonekalujen korjaamisen ja tuunaamisen ekspertti.
Pehmeiden tuolien verhoilu maalaistaloon. Kuva vastaajan henkilökohtaisesta arkistosta.
Mitä tapoja sinun mielestäsi kuuluu ekologiseen elämäntapaan?
Anna: Kaikki käytänteet, jotka edes jotenkin auttavat huolehtimaan maailmasta ja maapallosta. Jos puhutaan yksinkertaisista käytännön asioista jätteiden lajittelun ohella, on yritettävä ostaa sellaisia asioita, jotka säilyvät hyvänä pitkään. Kannattaa mieluummin ostaa laadukkaita vaatteita, jotka palvelevat 10–15 vuotta, kuin ostaa joka sesonki uusia vaatteita. On yritettävä löytää rikkinäisille tavaroille toinen tarkoitus. Esimerkiksi haljennutta vaasia ei voi enää käyttää kukkia varten, mutta sen voi maalata akryyliväreillä ja käyttää kasvimaalla ruukkuna. Tai sen voi antaa ilmaiseksi Aviton kautta tai VK:n ryhmässä "Annetaan ilmaiseksi".
Millaisia tapoja sinä olet ottanut käyttöön omassa elämässäsi?
Anna: Yritän toimia mainitsemani mukaisesti. Sammutan valon, suljen hanan...
Opin tämän Israelissa asuessani kotouttamisohjelmassa. Siellä todellakin säästetään vettä.
Photo source: https://www.hydrotech-group.com/
Milloin aloit ensimmäisen kerran soveltaa näitä tapoja, ja mikä motivoi sinua?
Anna: Ensimmäisen kerran ajattelin asiaa nimenomaan Israelissa, sillä siellä huoli vedestä on läsnä kaikkialla. Yksi makeanveden järvi, Genesaretinjärvi, sijaitsee käytännössä aavikolla. Se pakottaa suhtautumaan veteen entistä kunnioittavammin ja säästäväisemmin. Tämän jälkeen aloin miettiä, miksi en säästäisi myös sähköä. Se oli noin 18–19 vuotta sitten, kun olin 14-vuotias. Kun palasin Venäjälle, jatkoin tätä elämäntapaa myös täällä, sillä olin jo tottunut siihen. Kun asuin Jekaterinburgissa, aloin kerätä paperia. Sain tietoa ja hyödynsin mahdollisuuden. Muovin kohdalla en ole täysin varma. Ensimmäiset ajatukset asiasta tulivat matkustettuani ulkomaille, sillä nimenomaan Israelissa se oli jo 15 vuotta sitten laajalle levinnyttä. Kaupungilla on ritiläsäiliöitä, jonne kaikki heittävät pulloja. Luulen, että siitä se alkoi. Mutta aktiivisemmin ja tietoisemmin siirryin siihen vasta pari vuotta sitten. Joka kerta voi oppia jotain uutta ja alkaa lajitella entistä tehokkaammin. Jos aiemmin yritin vain käyttää vähemmän muovipusseja, niin nyt olen alkanut kiinnittää elintarvikkeita ostaessani huomiota siihen, onko ne pakattu kierrätettävään pakkaukseen, esimerkiksi polypropeeniin (5). Voidaan sanoa, että ostotottumukseni ovat muuttuneet. Valitsen sellaisia elintarvikkeita, joiden pakkauksen voi kierrättää. Minulla ei ole ollut äkkijyrkkää kehitystä asiassa, tietoa on tullut minulle vähittäin, tipoittain. Luulen, että suurimman osan tiedoista ja kannustimista olen saanut Israelissa. Se on sen jälkeen kypsynyt päässäni. Ympärille on ilmestynyt infrastruktuuria pakkausten kierrättämiseen, ja siitä on vähitellen tullut osa ekotottumuksiani. Jos otetaan esimerkiksi H&M, yritystä kritisoidaan voimakkaasti siitä, että se heittää paljon tavaroita pois. Silti voin ostaa H&M:n vaatteita.
Saatko moraalista tyydytystä siitä mitä teet?
Anna: Tietysti. Vielä nytkin kaupunkiin tulee lisää keräyspisteitä ja ekologisesta elämäntavasta tulee helpompaa. Kaikki on lähellä ja keräyspisteitä on helppo käyttää, se auttaa keräämään pakkauksia.
Millaisia vaikeuksia asiaan liittyy?
Anna: Kaikki eivät voi kierrättää. Esimerkiksi polystyreeniä (6) voidaan jättää vain Sofiiskajalle, se on kaukana minun kotoani. En ole vielä käynyt siellä. Kerään ja odotan, kunnes voin matkustaa sinne. Luin, että 3- ja 7-muovia voidaan kierrättää, mutta ei ole selvää, minne sitä voi jättää. Kierrättäminen on vaikeaa. Pelkän paperin kierrättäminen on vaikeaa, sillä keräysastiassa ei ole selkeitä merkintöjä siitä, mitä saa kierrättää ja mitä ei. Siksi kierrätin aluksi kuitteja, kunnes löysin tiedon, että näissä papereissa on haitallisia pitoisuuksia ja ne on kierrätettävä erikseen. Ymmärrän, että luultavasti kaikki oppivat virheistään, kuten minä. Kaikki laittavat virheellisesti pakkaukset kuten vessapaperirullan hylsyt tai kananmunarasiat paperinkeräykseen.
Minun lähelläni on Punainen risti, ja heille oli tullut jonkinlainen toimitus, siellä oli paljon laatikoita. He heittivät laatikot tavallisten roskien sekaan, vaikka metrin lähempänä heitä olisi ollut erillinen keräyskontti. Ihmiset eivät selvästikään vain tiedä asiasta. Ehkäpä niihin pitäisi laittaa värikkäitä merkkejä? Värikkäillä kuvilla voisi osoittaa, mitä ja missä muodossa keräyssäiliöön on laitettava. Onko puristettava vai ei, onko korkit irrotettava vai ei. Onko jätteet pestävä vai pestäänkö ne myöhemmin, ja niin edelleen. Jos mietitään vaikkapa lasinkeräyssäiliötä, niin sinne heitetään kokonainen astia, joka menee rikki. Onko se OK vai ei? Miten se kaivetaan sieltä sitten ylös? Haluaisin tähän jonkinlaista selvyyttä.
Toiveita?
Anna: Olisi mahtavaa, jos roskien lajittelusta kerrottaisiin kaikkialla. Ihmiset eivät yksinkertaisesti muuten ajattele asiaa.
Kontit jätteiden lajitteluun Israelissa. Photo source: https://recyclemag.ru/