top of page

Tatjana Nagorskaja, Razdelnyi sbor -liikkeen johtaja Pietarissa

Razdelnyi sbor -ympäristöliikkeen johtaja Tatjana Nagorskaja alkoi järjestää ympäristöprojekteja jo vuonna 2011, kun jätteiden lajittelu ja muovin välttäminen ei vielä ollut yleistä. Tatjana kertoo, miten hänen polkunsa alkoi ja miten yksittäisistä tapahtumista tuli ekoliike.



Kerro, miten aloitit ekologisen elämäntavan.


Tatjana: Olen syntynyt Tomskissa, perheeseeni kuuluu oppineita. Vanhempani ja isovanhempani veivät jo Neuvostoliiton aikoina ruoantähteet mökille kompostiin, vaikka meillä ei koskaan ole ollut autoa. Olen suhtautunut tavaroihin ja jätteisiin tiedostavasti jo lapsuudesta saakka. Sen lisäksi halusin tulla fyysikoksi. Jossain vaiheessa tajusin, että minusta voi tulla fyysikko vain jos minusta tulee lordi Kelvin, sillä tieteen saralla ei voi tienata paljon... Aloin työskennellä ohjelmointitoimistossa, suoritin paljon tehtäviä. Mutta kun minulla alkoivat terveysongelmat, päätin irtisanoutua ja etsiä mieluisampia töitä. Päätin, että siirryn jätteiden käsittelyyn ja pystytän upean jätteidenkeräyspisteen. Menin työvoimatoimistoon ja kävin siellä kaikki mahdolliset kurssit, kirjanpitokurssit, yrittäjyyskurssit, ja laadin erilaisia suunnitelmia keräyspisteelle. Lopulta ymmärsin, että jätteiden kierrätys ei kannata. Tällainen liiketoiminta ei ole kannattavaa.


Kävin kirjeenvaihtoa Greenpeacen kanssa 1990-luvun alussa, kun he olivat juuri tulleet Venäjälle. Aloin ymmärtää, että jätteiden kierrättämistä vaikeuttaa virhe järjestelmässä valtiollisen säätelyn ja lainsäädännön alueella. Kävi selväksi, että niin kauan kun emme voi muuttaa asiaa, liiketoiminnasta ei tule mitään.

Vuonna 2011 Razdelnyi sbor -liikkeen jäsenet alkoivat järjestää ensimmäisiä kampanjoitaan, ja minä liityin heihin. Ihmisten kanssa toimiminen vaatii minulta ponnistelua. Mutta toiminnallani on tavoite, siksi haluan voittaa viestintään liittyvät esteet.


Kun olin työtön työnhakija ja minulla oli aikaa paljon, aloin vierailla Razdelnyi sbor -liikkeen nimissä viranomaisten luona ja muissa paikoissa. Lopulta kävi niin, että minusta tuli liikkeen edustaja. Prosessin aikana ymmärsin, että yrityksen on vaikea edistää uusia ajatuksia viranomaisten kautta, sillä kaikki näkevät yrityksessä vain kaupallisen intressin. Mutta minä näin valtavan voiman yhteiskunnallisissa liikkeissä. Ne voivat edustaa yhteiskuntaa, mutta ne eivät ole "pilaantuneet" kaupallisesta menestyksestä. Potentiaalia suurella vapaaehtoisjärjestöllä, joka on asettanut tavoitteensa oikein, on merkittävästi enemmän kuin jätteen keräyspisteillä. Tämän seurauksena perustimme voittoa tavoittelemattoman järjestön, ja koska minulla on kokemusta vaikuttamisesta järjestelmään, minut valittiin johtajaksi.


Kuva: Razdelnyi sbor-liikkeen tapahtumasta


Millainen Razdelnyi sbor -liike oli ennen sinua?


Tatjana: Liikkeen aloituspäivänä pidetään ensimmäisen kampanjan päivää, eli 5.11.2011. Vuonna 2021 liike täytti kymmenen vuotta. Jonkin aikaa me toimimme ilman oikeushenkilön statusta, mutta kesäkuussa 2015 perustimme voittoa tavoittelemattoman järjestön. Vaikka monilla järjestöillä ei ole virallista oikeushenkilön asemaa, meidän laajamittainen toimintamme vaati järjestäytymistä. Muutoin meitä ei oltaisi otettu tosissaan liittovaltion

tasolla. Me olemme aktiivisia ja läpinäkyviä. Meidän tavoitteenamme on kehittää ei-kaupallista sektoria ja osoittaa, miten tällä sektorilla voidaan saada menestystä.


Kuinka hyvin Pietari sopii mielestäsi ekologisten ajatusten edistämiseen?


Tatjana: Pietari on tähän erinomainen ympäristö. Valtiollisen vallan vähäisen aktiivisuuden kompensoi väestön suuri osallistuminen matalan tason aloitteisiin. Juuri Pietarissa on käynnistynyt monia liikeitä, kuten Krasivyi Peterburg, Musora.Bolše.Net, Razdelnyi sbor ja Foodsharing. Teemme jonkinlaista yhteistyötä kaikkien näiden järjestöjen kanssa ja luomme pietarilaista ekoskeneä.

Kaupunkiin syntyy uusia startupeja, ja joskus mietin, miten ne pärjäävät. Mutta sitten huomaan, että ne ovat alkaneet tehdä yhteistyötä jonkun kanssa ja ne ovat saaneet väestön tuen. Pietarissa ei tarvitse hävetä, jos kertoo keksineensä jonkin idean. Sinua ei osoitella sormella ja haukuta tyhmäksi. Yhteiskunta ei ole suurimmilta osiltaan paha. Joskus ekoaktivistit ovat kuitenkin liian kriittisiä, ja yksi tehtävistäni onkin palauttaa keskustelut rakentaviksi ja näyttää, että emme ole "valittuja".


Ajatus siitä, että olemme valittuja, vahingoittaa suuresti, sillä se häiritsee skaalautumista. Jos kaikki tekevät kuten minä, en ole enää ainutlaatuinen. Jos tavoitteeni on se, että muutkin harjoittavat ekologista elämäntapaa, halu olla ainutlaatuinen muuttuu esteeksi.

Mikä on Razdelnyi sborin missio ja tärkeimmät arvot?


Tatjana: Me edistämme kiertotaloutta, joka perustuu kestävään kehitykseen, ja haluamme muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Pääperiaatteemme on sulkea resurssisykli. Tämän saavuttamiseksi kaikki prosessit on rakennettava uudelleen.

On ymmärrettävä, että jätteitä muodostuu kaikissa tuotannon ja käytön vaiheissa. Jätteiden kierrätys sellaisenaan ei ole mikään ihmelääke, vaan prosessit on rakennettava niin, että muodostuisi hidas sykli. Toisin sanoen kierrätystoimien välissä tavaroita on käytettävä mahdollisimman pitkään, ja tavaroiden kohtalo on määriteltävä jo suunnitteluvaiheessa.


Tätä varten koko resurssien käyttökaavio ja tavaroiden liikuttelu on muokattava uudelleen. Me Venäjällä syömme jostain syystä banaaneita, vaikka meidän pitäisi syödä nauriita. Vähän aikaa sitten koko Eurooppa kääntyi avokadoa vastaan, mutta jostain syystä banaanit jätettiin rauhaan. Kun kerron tästä julkisissa tilaisuuksissa, se aiheuttaa järkytyksen. Ihmiset eivät tiedä, miten heidän pitäisi jatkossa elää. Me kerromme kuinka, sillä mahdollisuuksia rakentaa uudenlainen kulutusmalli on paljon.


Razdelnyi sborilla on myös tärkeä periaate, että kuka tahansa vapaaehtoinen edustaa liikettä. Jos vapaaehtoisille ei anneta aikaa eikä heille järjestetä koulutusta, keräyksiä ja tapahtumia, he eivät ymmärrä hankkeen perusajatusta täydellisesti. Seurakuntalaiset – kuten nimitämme kaupunkilaisia, jotka tulevat tilaisuuksiimme – voivat erehtyä jossain, mutta me emme voi tuomita heitä. Vapaaehtoisella on oltava suuri sydän, hänen on avoimesti omaksuttava tietoja ja vastattava tulokkaiden kysymyksiin mielellään. Se on toki vaikeaa, mutta ehdottoman tärkeää.


bottom of page