top of page

Roman Sablin: "Vihreä" kuljettaja

Keskustelimme Roman Sablinin kanssa, joka on "Vihreä kuljettaja" -liikkeen perustaja ja Venäjän ensimmäinen ekokouluttaja ja yritysten ympäristökonsultti. Hänellä on 11 vuoden kokemus ekologina.


Lähde: https://greendriver.ru/book_zd


Mikä saa ihmiset kiinnostumaan ekologisuudesta ja mikä on innoittanut sinua?

RS: On muutamia tapoja. Ensimmäinen tapa on tutustua auktoriteettiin, joka innostaa omalla esimerkillään. Nykyään tällaisia henkilöitä on tuhansia, mutta vuonna 2010 heitä ei ollut montaa. Minulla kävi tuuri, sillä menin sattumalta konferenssiin Tšernobylia vastustavien julisteiden inspiroimana. Ne oli tehnyt Tatjana Tšestina, EKA-liikkeen perustaja. Me keskustelimme, ja aloin tehdä heillä vapaaehtoistyötä. Kuukauden kuluttua ehdotin kokeellista hanketta nimeltä EkoFlot na Pjatnitskoi. Kyseessä oli kaupunkiasunto Moskovassa, jossa harjoittelimme vuoden ajan elämään ekologisesti. Täytyy kuitenkin sanoa, että jo ennen tätä tuttavuutta säästin vettä ja sähköä. Tästä kiitos kuuluu äidille ja isälle. (Kasvoin Siperiassa, kaivoskylässä, ympärillä oli taigaa.) Silloin kuulin ensimmäistä kertaa ekologisesta jalanjäljestä ja ympäristön kuormituksen vähentämisestä tottumuksia muuttamalla, ja tämä ajatus on innoittanut minua.

Toinen tapa on etsiä uusia ajatuksia. Kun asuin Moskovassa, minulla meni hyvin työurallani, oli juhlia ja hyvä palkka. Mutta siellä asuminen oli tylsää. 29-vuotiaana heräsi kysymys elämän tarkoituksesta, miksi mennä, minne mennä ja mitä tehdä? Vastauksena etsimääni elämääni saapui ensin jooga, sitten kasvisruoka ja lopuksi, kuin kaiken seurauksena, ekoaktivismi.


Kohtaus elokuvasta Prekrasnaja zeljonaja.


Kolmas tapa muistuttaa tutustumista ihmisiin: ekologiaa käsittelevien kirjojen lukeminen. Tunnen satoja ihmisiä, joiden elämä on muuttunut sen jälkeen, kun he ovat lukeneet vuonna 2013 ilmestyneen kirjani "Green driver". Jonkun elämän on muuttanut Bea Johnsonin kirja Zero Waste Home. Neljäs tapa on katsoa ekologisuudesta kertovia elokuvia. Itse katsoin elokuvan "Prekrasnaja zeljonaja", joka teki minuun suuren vaikutuksen. Nykyään suosittelen kaikille elokuvaa "2040". Viides tapa lähestyä asiaa on etiketit. Se tarkoittaa sitä, kun ihmiset alkavat ajatella sitä, mitä he syövät ja juovat, ja alkavat lukea elintarvikkeiden tai pesuaineiden ainesosaluetteloita. Siten he huolestuvat itsestään, ja "egoekoismin" kautta heistä tulee ekologeja ja ekoaktivisteja.


Nykyinen liiketoimintasi liittyy ekokouluttamiseen. Mitä opetatte?

RS: Meillä on nyt jo viisi verkkokurssia. Ensimmäinen kurssi on ilmainen. Kyseessä on videokurssi "Jätteiden lajittelukoulu". Siihen voi osallistua koska tahansa. Järjestämme siinä säännöllisesti webinaareja ja vastaamme kysymyksiin. Toinen on "Ekologien koulu". Kurssilla opetellaan ekologisia tapoja 16:lta eri painopisteeltä. Niihin kuuluvat ekotapahtumien järjestäminen, ekokosmetiikan käyttö, ekologinen arki ja ekoturismi. Meillä on myös kursseja ekologisista ammateista. Esimerkiksi "Ekokouluttajien kurssi" kestää viisi kuukautta, ja se on suunnattu liiketoiminnan ekokonsulteille, jotka ottavat käyttöön lajittelun ja vastuulliset hankinnat yrityksissä. http://ecobloger.com/"Ekobloggaajien kurssilla" opetamme, miten seuraajille kerrotaan ekologisuudesta sosiaalisen median kautta.


Millaisia osallistujia kursseillenne osallistuu?

RS: 90 % osallistujista on naisia, mutta miehiäkin osallistuu, mistä olemme erittäin iloisia. Sukupuolten välisen eron selittää miehiltä puuttuva ekologisuusajattelu (miehet häpeilevät). Kuuntelijamme kirjoittavat, että heidän miehiään hävettää joskus mennä kauppaan ekokassin kanssa, sillä se ei ole heidän mielestään miehinen juttu. Saamme kuuntelijoiltamme usein kysymyksen, mitä tehdä, jos poikaystävä/aviomies ei ymmärrä ja uhkaa heittää lajitellut roskat parvekkeelta. Sanon aina, että pakottaa ei tarvitse ja jos pariskunnalla on kaikki hyvin ja asiat tasapainoisesti, miehet alkavat ennemmin tai myöhemmin auttaa ja tottuvat asiaan. Meidän maassamme naiset tekevät edelleen enemmän kotitöitä ja huolehtivat roskista sekä miettivät lastensa tulevaisuutta. Meille tulee myös naisia, jotka etsivät itseään. Monet ovat äitiyslomalla tai palaamassa äitiyslomalta eivätkä halua palata toimistolle.


Mikä on tärkeää ekologisen elämäntavan sanoman levittämisessä Venäjällä?

RS: Olen seurannut tätä prosessia jo 11 vuotta, ja viimeiset neljä vuotta kehitys on kiihtynyt. Vuosi 2017 oli ekologisuuden vuosi. Tämä näkyi budjetista jaetuista varoista. Järjestettiin monia tapahtumia, käynnistettiin ekoprojekteja, ja ihmiset liittyivät aktiivisesti ekoliikkeeseen. Sivustolla «Добро.r on jo 39 000 ihmistä ympäri Venäjää, jotka ovat ilmoittaneet ekologisen vapaaehtoisuuden mielenkiintonsa kohteeksi. Ekologisuudesta kertominen on ehdottoman tärkeää. Siitä on kerrottava ja näytettävä, ja yhä useampia on saatava innostumaan asiasta. Tärkein kysymys tunneillamme on: "Miksi meidän on tehtävä tämä, miksi ei valtion tai yritysten?" Vastaamme, että vaikutamme asioihin paraikaa ja kyseessä on kansalaisyhteisö. Valtio olemme me. On aloitettava omasta itsestä, muutettava oma arki ja, ja jos energiaa riittää, liityttävä ekohankkeisiin.


Mitä neuvoisit henkilölle, joka haluaa tehdä omasta elämästään ekologisempaa? Mistä kannattaa aloittaa, minne mennä?

RS: Ensiksi on arvioitava kertakäyttöisten tavaroiden määrä omassa elämässä ja yritettävä pienentää niiden määrää. On hankittava termospullo tai uudelleen käytettävä pullo ja lopetettava veden ostaminen pulloissa. On hankittava uudelleen käytettävä kahvikuppi, johon voi ottaa kahvin mukaansa. On käytettävä kestokasseja kaupassa, jotta muovikassien ja pakkausten määrää voidaan pienentää. Ekologien koulussa esittelemme vaihtoehdot 40 kertakäyttöiselle tavaralle vaipoista muovipilleihin. Toiseksi on aloitettava lajittelu. On tiedettävä, mitkä roskat voi jättää kätevästi talon viereen, on aloitettava keräämään jätepaperit ja muovipullot ja sitten vähitellen kasvattaa lajiteltavien jätteiden lajeja. Kolmanneksi on liityttävä johonkin ekohankkeeseen tai ekoyhteisöön. On löydettävä muita samanlaisia ja ymmärrettävä, että et ole yksin. Ekoyhteisöjä on jokaisessa venäläisessä kaupungissa. Kerran Sahalinissa järjestämääni eko-verkostoitumistilaisuuteen tuli kolme ihmistä; nyt Ekologinen Sahalin -chatissa on yli sata ihmistä. Jokaisessa vaiheessa on opiskeltava, opiskeltava ja vielä kerran opiskeltava. Eteneminen tapahtuu vähitellen. On tiedostettava, että tämä elämäntapa on koko loppuelämäksi. Elämästä ei koskaan tule samanlaista kuin aikaisemmin.


bottom of page