Haastattelimme Otso Sillanaukeeta, yhtä Suomen tunnetuimmista Zero Waste- ja kestävyysvaikuttajista. Helsinkiläinen Otso työskentelee kestävyysaiheiden parissa Demos Helsinki ajatushautomossa sekä jakaa blogissa ja Instagramissa @nollahukka nimimerkillä kestävyyteen liittyviä oivalluksia ja ideoita. Hän on kirjoittanut myös vuonna 2018 ilmestyneen Zero Waste -jäähyväiset jätteille -kirjan.
Miten kiinnostuit kestävästä arjesta?
Lapsuuden perheessäni kierrättäminen ja jätteiden lajittelu olivat arkipäivää. Muistan, kuinka mummoni teki vanhoista petivaatteista räsymattoja ja keräsimme marjoja ja sieniä joka syksy. Toisaalta myös tietynlainen kulutuskeskeisyys näkyi perheessämme. Opiskeluaikoina havahduin merten muoviongelmaan ja yleisemmin ilmastonmuutokseen. Löysin itseni oravanpyörästä; kävin töissä, jotta voin kuluttaa ja matkustella. Huomasin tavoittelevani melko kestämätöntä ja kulutuskeskeistä elämäntapaa. Kulutin paljon saadakseni kivan kodin ja pystyäkseni kestittämään siellä ystäviä ja perhettä. Ihannoin kalliilta näyttävää elämäntyyliä, ja jouduin tekemään töitä opintojen lisäksi, jolloin minulle ei jäänyt juurikaan aikaa ja energiaa ystävien ja perheen kanssa olemiseen. Tekoni ja arvoni eivät olleet linjassa. Näihin aikoihin näin Youtubesta Bea Johnsonin Zero Waste -aiheisen videon ja havahduin siihen, että vaihtoehtona ei ole ainoastaan jätteiden kierrättäminen vaan voin myös olla tuottamatta jätettä. Zero Waste -elämäntapojen kokeilu käynnisti myös polun siihen, että aloin miettiä laajemmin elämäntapojeni ympäristövaikutuksia ja omaa hyvinvointia. Aloin kirjoittaa Nollahukka -blogia, sillä huomasin, että tietoa ei oikein löytynyt suomen ja ruotsin kielellä.
Mitkä olivat ensimmäisiä askelia, joita otit?
Päätin videon näkemisen ja Zero Waste -konseptiin tutustumisen jälkeen, etten enää kuluta muovipusseja, take away -kahvikuppeja tai muovisia vesipulloja. Minulla oli jo kestovaihtoehdot olemassa, mutta silloin päätin sitoutua niiden käyttämiseen. En mennyt kauppaan, jos kangaskassia ei ollut mukana, vaan hain sen kotoa. Tein inventaarion kotona ja katsoin mitä tavaroistani oikeasti tarvitsen ja mitkä voisin laittaa kiertoon. Ensimmäiset pari vuotta ekoteot keskittyivät lähinnä jätteiden vähentämiseen sekä ruokaan. Vähitellen aloin myös kiinnittää huomiota asumisen ekologisuuteen, matkusteluun, rahojen kulutukseen ja käyttöön sekä sijoittamiseen.
Mitä pitäisi mielestäsi kehittää, että ihmisten olisi helpompi elää kestävästi?
Aluksi tiedon löytäminen oli hankalaa. On vaikea arvioida, mitkä ovat niitä vaikuttavimpia ilmastotekoja, jos tietoa ei ole esimerkiksi elintarvikkeiden pakkauksen ja itse sisällön ympäristövaikutuksista. Tilanne on kuitenkin parantunut ja meillä on olemassa todella hyviä tietovarantoja ja yrityksiä, jotka toimivat sen eteen, että tämä tieto on helposti saavutettavissa yksilöille. Mielestäni yritysten tulisi aktiivisesti tuoda yhä enemmän kestäviä vaihtoehtoja tuotteisiin ja palveluihin. Päättäjien ja poliitikkojen puolestaan tulisi varmistaa, että markkinoiden pelisäännöt kannustaisivat kestävyyteen. Lisäksi kaupungeilla ja valtioilla on erityisiä mahdollisuuksia tehdä hiilijalanjälkeä pienentäviä päätöksiä, kuten siirtyä uusiutuvaan sähkön- ja lämmöntuotantoon. Mielestäni aiheen ympärillä pyörivä julkinen keskustelu ja mielikuvat antavat ymmärtää, että kestävä elämäntapa olisi asioista luopumista ja ikävää, vaikka todellisuudessa se voi yksinkertaistaa asioita ja tuoda enemmän hyvinvointia ja antaa enemmän aikaa, rahaa ja terveyttä.
Millaisia kiertotaloustekoja teet arjessasi?
Lajittelen kaikki kierrätysjakeet huolellisesti ja pyrin välttämään esimerkiksi ruokaostoksilla hävikkiä. En omista autoa vaan liikun polkupyörällä sekä käytän julkista liikennettä. Lainaan autoa sukulaisilta, kun pitää päästä mökille. Yritän ostaa pääsääntöisesti kaiken käytettynä: esimerkiksi vaatteet, kodin tavarat ja elektroniikan. Pyrin myös ostamisen sijaan lainaamaan tai vuokraamaan asioita, kuten kirjoja tai työkaluja. Olen myös hyödyntänyt korjauspalveluita välillä. Jos ostan jotain uutena, niin tuen vastuullisia kiertotalousyrityksiä. Hyödynnän paljon hävikkiruokaa ja tuen yrityksiä, jotka tekevät samaa. Vaatelainaamon kokeileminen kiinnostaisi myös, mutta tällä hetkellä minulla ei oikeastaan ole tarvetta sille.
Minkälainen rooli sosiaalisuudella on sinulle kestävässä elämäntavassa?
Kyllähän yhteisöllisyys vaikkapa asuinpiirissä helpottaa kestäviä valintoja, kun naapureilta voi lainata tuoleja tai työkaluja ja vähentää yhdessä ruokahävikkiä. Tällaisen yhteiskäytön helpottumisen lisäksi koen, että sosiaalisuudella on merkittävä rooli kestävämmässä hyvinvoinnissa. Nythän meille vahvasti markkinoidaan, että onnellisuus ja hyvinvointi lisääntyvät ja maailma paranee sillä, että ostetaan ja kulutetaan koko ajan enemmän. Itse ajattelen, että enemmän hyvinvointia olen saanut miettimällä mikä todella tekee iloiseksi, jolloin jatkuva uuden tavoittelun oravanpyörä vaihtui esimerkiksi läsnäoloon ystävien ja perheen kanssa.