Margarita Kovešnikova harjoittaa ekologista elämäntapaa ja suunnittelee ekologisempaa kaupunkiympäristöä.
Millaisia tapoja ekologiseen elämäntapaan mielestäsi kuuluu?
Rita: Mielestäni siihen kuuluu tietoinen kulutus, ei pelkästään kierrättäminen, vaan mahdollisuus olla ostamatta ylimääräistä. On mietittävä, mistä ja milloin ostaa. Siihen kuuluu paikallisten tuottajien tukeminen, tavaroiden ostaminen ilman pakkausta ja sertifikaattien tukeminen. Harkitsen usein myös vegaaniutta, mutta se on liian kiistelty kysymys, jotta puhuisimme siitä nyt. Minusta tuntuu, että sitä kannattaa vähintäänkin harkita. Aiheeseen liittyy maaperän köyhtyminen karjalle kasvatettavan rehun vuoksi, kasvientorjunta-aineet, veden likaantuminen yms. Henkilökohtaisesti yritän olla tyrkyttämättä tätä näkökulmaa.
Mitä tapoja olet ottanut omaan arkeesi?
Rita: Kierrätän jätteitä. Kierrätän suurimman osan lukuun ottamatta vaahtomuovia ja muovia, jota ei voi kierrättää. Yritän ihan oikeasti ostaa vain sen, mitä todella tarvitsen, ja käyttää sitä loppuun asti, enkä vaihda vimpaimia kerran vuodessa. Yritän ostaa kaiken ilman pakkauksia, mutta se vaatii usein paljon aikaa eikä se aina onnistu. Tiedän, mistä voin ostaa tavaroita ilman pakkauksia, mutta se on usein kaukana. Joskus kaikki vihannekset ja hedelmät ovat yksitellen pakattuja, ja silloin minun on lähdettävä etsimään pakkaamattomia. Joskus se on hankalaa, koska en käytä autoa ja minun on raahattava kaikki mukanani. En käytä muovipusseja lainkaan, sillä muovia voi kierrättää vain kerran verrattuna vaikka lasiin. Mielestäni muovia ei pitäisi ollenkaan tuottaa. Kesällä käytän mieluiten pyörää ja mahdollisimman vähän julkista liikennettä.
Mikä on edistänyt näiden tapojen muodostumista?
Rita: Muistelin hiljattain, että meillä koulussa pidettiin englannin tunneilla seminaareja. Niissä puhuttiin erilaisten tuotantojen jätteistä. Se oli 2000-luvun puolessa välissä. Me valmistauduimme ja etsimme tietoa, mutta siihen aikaan kukaan ei kierrättänyt. Silloin pääasia oli, että tupakan tumpit vietiin roskiin. Silloin minulla heräsi kysymys: me tuotamme niin paljon roskia ja jätteitä, mitä teemme niillä? Sen jälkeen tärkeä etappi taisi olla se, kun lopetin lihan syömisen. En ole syönyt lihaa yli kymmeneen vuoteen. Katsoin elokuvan Fast Food Nation (2006). Siinä oli paljon tietoa lihatuotannon ongelmista: miten Meksikosta tuodaan maahanmuuttajia ja he työskentelevät tuotannossa lähes ilmaiseksi, kuinka ekoaktivistit avasivat navettoja ja yrittivät vapauttaa eläimiä, millainen on pikaruokateollisuus. Ymmärrän hyvin, että pelkkä lihan syömisen lopettaminen ei ratkaise globaalia ongelmaa. Kyse ei ole vain lihasta, vaan myös maidosta, kengistä ja vaatteista. Kengistä puheen ollen, on tärkeää miettiä, mikä on ekologisempaa. Minusta tuntuu, että tässä kannattaa erotella suhtautuminen eläimiin ja ekologisuus. Mielestäni kenkien tapauksessa on paljon ekologisempaa ostaa laadukkaat nahkakengät ja käyttää niitä pitkään, kuin ostaa kertakäyttöiset keinonahkakengät, joiden suhteen minulla on paljon kysymyksiä, miten niitä kierrätetään.
Sen lisäksi olen aina lajitellut paperijätteet. Se on ollut mukavaa, ja olen tottunut siihen. Se on tullut varmaankin koulusta. Keräsin paperia ja vein sen kouluun. En miettinyt sitä erityisemmin. En aloittanut roskien lajittelua heti koulun jälkeen, sillä ei ollut selvää, minne kaikki pitää viedä. Sitten aloin työskennellä ekologisten tavaroiden kaupassa. Siellä piti tietää kaikki tavaroista. Opin ekomerkeistä, sertifikaateista ja kierrättämisestä. Aluksi vein yhteen kierrätyspisteeseen paperia. Se ei ollut kovin vaikeaa. Mutta lajitteluun kuuluu kaikenlaisia sääntöjä, joista ei välttämättä ole kuullut, ja jotkin asiat olen oppinut prosessin aikana.
Kuva elokuvasta Fast Food Nation, 2006. https://www.kinopoisk.ru/
Miten paljon kulutuskäyttäytymisesi on muuttunut?
Rita: Lähes kaikki, minkä ostan itselleni, on käytettävissä uudelleen. Mutta on ollut tapauksia, kun olen ostanut itselleni jotain, jossa on 6-muovia, sillä en ole nähnyt vaihtoehtoja kyseiselle tavaralle. Aikaa kuluu ja on etsittävä tasapainoa, enää minulla ei ole radikaaleja ajatuksia. Kun työskentelin ekologisten tuotteiden kaupassa, opin paljon markkinoinnista ja sertifioinnista. Tuottaja voi kirjoittaa, että jokin on ekologista ja luomua, mutta tosiasiallisesti se ei ole. Sekin on tärkeä valintaa ohjaava kriteeri, testataanko tuotteita eläimillä. Tiedän, että on olemassa ekologisia brändejä, jotka ovat halunneet mennä Kiinan suurille markkinoille, jossa tuotteet on välttämättä testattava eläimillä. Mutta ylipäätään olen vähän epävakaa ihminen. Aluksi yritin omaksua mahdollisimman paljon erilaisia ekologisia käytäntöjä elämääni, mutta se oli hankalaa, ja nyt etsin tasapainoa.
Nettikaupan tavaroiden pakkausmateriaalit.
Millaisia vaikeuksia olet kohdannut?
Rita: Minä en ollenkaan pidä harvinaisista muoveista. Mielestäni niiden tuotanto pitäisi kokonaan lopettaa tai ne pitäisi pystyä lajittelemaan. Monia kysymyksiä herättää sähkölaitteiden kierrätys. Keräysastioihin voi kerätä tällä hetkellä melko rajoitetusti. Hiljattain törmäsin vedensuodattimien kierrätyksen ongelmaan. Ne ovat erittäin suuria muoviesineitä, eikä niitä voi oikaista. Soitin valmistajalle, ja minulle vastattiin, että he eivät ota niitä vastaan. Yhtäältä vedensuodatin toimii pitkään, toisaalta herää kysymys, mitä sille tehdään myöhemmin, eikä kukaan osaa vastata siihen.
Minua huolestuttaa kovasti elintarvikkeiden toimitus. Esimerkiksi jokainen omena voi olla pakattu. Verkkokauppaan voisi hyvin tehdä "ilman pakkausta" -painikkeen, ja pakkauksesta voisi periä erillisen maksun. Tämä voisi kannustaa pakkausten käytön lopettamiseen. Maskit ja kosteuspyyhkeet ovat kertakäyttöisiä, ja myös se häiritsee minua kovasti. Joskus en ehdi pestä uudelleen käytettäviä ja minun on sydäntä vihloen käytettävä kertakäyttöisiä. Ja joskus työpaikalla annetaan jotain lahjaksi kauniissa pakkauksessa, mitä sille sitten tehdään? Toisin sanoen, kaikkea ei voi hallita. Olisi mahtavaa, jos ympäristö muuttuisi myös.
Mitä haluaisit vielä sanoa?
Rita: On keksittävä keskitetympi järjestelmä keräyssäiliöiden hallintaan. Kodin vieressä oleva säiliö on jatkuvasti aivan täynnä. Minua häiritsee myös se, että ihmiset heittävät sinne kaiken eivätkä lue ohjeita. En ole varma, lajitellaanko niitä, ja jos lajitellaan, menevätkö jätteet uudelleen käsiteltäviksi. En käytä kaikkia keräyssäiliöitä. Käytän useimmiten niitä, jotka toimivat hyvin, vaikka ne olisivatkin kaukana kotoani.