top of page

Kiertoidea Lea: Lähes kaiken voi uusiokäyttää

Päivitetty: 3. helmik. 2022

Lea Ravelin kuusikymppinen on suomalainen kierrätysmateriaalien asiantuntija ja uusiokäytön mestari. Lea kokee, että kestävän kehityksen ja kierrättämisen edistäminen on hänen elämäntehtävänsä, joten keskustelimme näistä aiheista haastattelussa. Lea jakaa Instagramissa @kiertoidea_recycled_ideas sekä Kiertoidea blogissaan kierrätysideoita ja käsityöideoita, sekä neuvoo ihmisiä turvallisessa uusiokäytössä.


Vaihtotori-tapahtumassa. Kuva: Teija Kivelä

Miten kiinnostuit näistä aiheista?


Kierrättäminen ja uusiokäyttö on oikeastaan aina olleet elämässäni läsnä. Ne ovat varmaan lähtöisin lapsuuden kodista, sillä vanhempani olivat todella käteviä käsistään. Lapsuudessani materiaaleista otettiin kaikki irti, osittain myös siksi että rahaa ei ollut yllin kyllin. Parikymmentä vuotta sitten asuin pienessä rintamamiestalossa, jossa ei ollut jätteiden kuljetusta. Silloin havahduin todella seuraamaan jätteiden tuottamista, sillä sekajäte piti todella minimoida. Nykyään tällainen käytäntö menisi Zero Waste -käsitteen alle. Luen paljon ekoblogeja ja seuraan eri ryhmiä sosiaalisessa mediassa aiheen tiimoilta. Netissä törmäsin tähän Zero Waste käsitteeseen, ja tuli heti sellainen olo, että olen löytänyt “hengenheimolaisia”. Blogia olen kirjoittanut jo 11 vuotta, ajatuksena siinä on edistää kiertotalousajattelua. Aikanaan Habitare-messuilla inspiroiduin kierrätystavarasta tehdystä sisällöstä ja siitä, että materiaali kiertäisi loputtomasti. Ajattelin, että näinhän sen pitäisi mennä. Olen myös ammatiltani kädentaitojen ohjaaja ja koulutuksessa käytiin esimerkiksi kaikki eri materiaalit ja niiden ominaisuudet läpi. Sittemmin erikoistuin kierrätysmateriaalien käyttöön. Olen opiskellut myös Helsingin yliopistossa käsityönopettajan opintoja.


Käytän myös paljon luovuutta keksiessäni kierrätysideoita. Minulle se on yksi elämän suurimpia iloja, kun mietin, että mitä tästä voisi tehdä.

Miten kiertotalousajattelu näkyy arjessasi?


Asumme kerrostalossa, joten meillä on todella hyvät kierrätysmahdollisuudet. Lajittelen siis pahvin, paperin, muovin, metallin ja lasin. Vien esimerkiksi myös vanhat sähkölaitteet liikkeisiin kierrätettäväksi. Kierrätän myös oikeastaan tuttujen ja naapureiden vanhoja tavaroita. Täällä Keski-Uudellamaalla on Facebookissa kolme hyvää roskalava-ryhmää, joihin voi laittaa tavaraa ilmaiseksi jakoon. Hyödynnän näitä ryhmiä paljon ja olen antanut sekä saanut sieltä paljon kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi eräs ystäväni muutti ja antoi minulle paljon tavaraa, joista osan myin kirpputorilla. Väsyin siihen kuitenkin jossain vaiheessa ja annoin loput pois roskalava-ryhmässä. Olen ajatellut, että antaa hyvän kiertää.

Niin kauan, kun olen elänyt omassa taloudessani, olen pyrkinyt ostamaan kaiken käytettynä. Esimerkiksi 70-luvulla kirpputoreilla käyminen ei ollut mitenkään kovin trendikästä. Mutta se kyllä motivoi kirpputoriostoksille, kun saatoin löytää esimerkiksi Marimekon t-paidan 50 pennillä. Koulussa kaverit ihmettelivät mistä olin saanut merkkivaatteita, mutta en voinut sanoa niiden olleen kirpputorilta. Sitten kirpputoreilla käyminen alkoi pikkuhiljaa yleistymään.


Perustimme ystäväni kanssa vuonna 2019 KEKO:n, eli Keski-Uudenmaan eko yhdistyksen ja ennen koronaa ehdimme järjestää yhden vaihtotori -tapahtuman. Tarkoitus olisi järjestää niitä lisää koronan hellittäessä. Vaihtotorille saa siis halutessaan tuoda tavaraa ja sieltä saa ottaa ilmaiseksi tavaroita. Nyt viime aikoina olen yrittänyt karsia myös omia tavaroita, sillä tällaisella kierrätyskäsityöläisellä on kaapit aika täynnä tavaraa. Olen laittanut vuoden aikana yli 500 tavaraa eteenpäin, suurimmaksi osaksi roskalava-ryhmän kautta. Tavaroiden läpi käymisessä on suurempi työ, kuin osasinkaan arvata. Ehkä se itse karsiminen on helppoa, mutta vastuullisesti tavarasta eroon pääseminen on hyvin työlästä. Esimerkiksi lasiset kattilankannet ja vanhat kirjat eivät oikein kelpaa kenellekään. Käsityöihmisenä myös korjaan ja tuunaan vaatteita. Kirpputoreilta saa pikkurahalla hyvälaatuisia vaatteita, ja niistä voi muokata itselle sopivia. Ylipäänsä ekologisessa elämäntavassa on mielestäni olennaista miettiä kokonaisuutta, eikä tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Järkevän tasapainon löytäminen on tärkeää. Esimerkiksi 45 vuotta olen hankkinut lähes kaiken käytettynä ja 40 vuoteen en syönyt punaista lihaa, jolloin maailma ei kaadu siihen, jos joskus käytän vaikka tiskiainetta, joka ei ole täysin ekologinen.


Kuvat: Lea Ravelin


Millaisia taitoja tarvitaan uusiokäytössä?


Jonkun verran materiaalien tuntemusta tarvitaan kyllä. Olen mukana erilaisissa kierrätys- ja askarteluryhmissä Facebookissa ja pidän tärkeänä tehtävänä varoittaa ihmisiä tietyistä materiaaleista ja annan vinkkejä siihen, miten niitä voi käyttää. Varoitan esimerkiksi ryhmissä usein VHS ja kasettinauhojen käytöstä, sillä niistä irtoaa terveydelle haitallisia aineita. Toki käsityötaidot mahdollistavat esimerkiksi kirppisvaatteiden tuunauksen. Käytän myös paljon luovuutta keksiessäni kierrätysideoita. Minulle se on yksi elämän suurimpia iloja, kun mietin, että mitä tästä voisi tehdä. Taito tehdä itse asioita, korjata asioita ja löytää tarvitsemiaan asioita edullisesti tai ilmaiseksi tuo myös turvallisuutta ja luottamuksen tunnetta siihen, että selviää, jos vaikka joutuisi taloudellisesti tiukemmalle.





bottom of page