Haastattelimme ekovaikuttaja Iisa Mannista siitä, miten hän toteuttaa kiertotaloutta arjessaan. Kuopiolainen Iisa on viestinnän ammattilainen ja jakaa @iisaraita Instagram-tilillään sekä blogissaan paljon vinkkejä liittyen Zero Waste tapoihin, kestävään kulutukseen ja omin käsin tekemiseen. Iisan ekologisessa elämäntavassa on vahvasti läsnä positiivisuus, luonnonmukaisuus, terveellisyys, käsillä tekeminen ja luovuuden toteuttaminen.
Miten kiinnostuit ekologisesta elämäntavasta?
Kiinnostuin Zero Waste -elämäntavasta noin kolme vuotta sitten, kun törmäsin asiaan eräässä blogissa. Siinä yhdistyi monta asiaa, jotka ovat kiinnostaneet minua jo aiemmin, kuten terveellinen ja luonnonmukainen elämäntapa sekä esimerkiksi luonnonkosmetiikka. Innostuin aiheesta ja halusin oppia siitä lisää. Aloin ottaa käytäntöjä osaksi arkeani positiivisuuden ja uuden oppimisen ilon kautta.
Minkälaisia kestäviä sekä kiertotaloudellisia valintoja teet arjessasi?
Pyrin toteuttamaan Zero Waste -periaatteita niin pitkälti kuin on mahdollista tai järkevää. Käytän esimerkiksi palashampoota, joka on luonnonmukainen, eikä tuota muoviroskaa. Kieltäydyn turhasta kulutuksesta, enkä hanki mitään turhaa. Kierrätän myös jätteet tarkasti. Pyrin ostamaan kaiken käytettynä yleensä nettikirppiksiltä ja teen myös itse vaatteita. Olen korjannut itse vaatteitani sekä muokannut niistä itselleni mieluisampia. Käytän minimaalisesti kosmetiikkaa ja kuljetan esimerkiksi mukana omaa vesipulloa sekä kestokasseja. Pyrin myös syömään mahdollisimman paljon kasvis- ja vegaaniruokaa.
Mikä rooli yhteisöillä on ollut ekologisten tapojen ylläpidossa?
Kun huomasin Zero Waste Finland -yhdistyksen olemassaolon, otin heihin yhteyttä ja kysyin, onko heillä toimintaa täällä Kuopiossa. He yhdistivät minut erääseen toiseen kuopiolaiseen, joka oli kiinnostunut toiminnasta ja perustimme yhdistykselle niin sanotun paikallisjaoston tänne. Zero Waste Finland -yhteisöllä on mielestäni ollut suuri rooli, sillä se on motivoinut ja inspiroinut jatkamaan ja kehittämään omia ekologisia toimintatapoja. Sieltä saa myös vertaistukea, eikä tunnu siltä, että olisi outo ja yksin tapojensa kanssa, kun on samanhenkisiä ympärillä.
Zero Waste Finland -yhteisöllä on ollut mielestäni suuri rooli, sillä se on motivoinut ja inspiroinut jatkamaan ja kehittämään omia ekologisia toimintatapoja.
Mikä on ollut haasteellista?
Kestävä kuluttaminen on edelleen vaikeaa, sillä esimerkiksi tuotteiden ekologisuuden ja vastuullisuuden selvittäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Välillä ekologisemmat vaihtoehdot ovat myös kalliimpia. Jos haluan ostaa vaikkapa käytettynä syystakin, on sitä alettava etsiä hyvissä ajoin, sillä heti ei välttämättä löydy mieluista käytettynä. Tuntuu, että ympärillämme vallitseva kulttuuri kannustaa aina hankkimaan uusia ja hienompia tavaroita, ja kulutuskeskeisen kulttuurin vastustaminen tuntuu välillä hankalalle. Ainakin kotikaupungissani Kuopiossa on ollut myös vaikeaa löytää tuotteita, jossa olisi mahdollisimman vähän pakkausmateriaaleja.
Luovuus voisi olla myös yksi taito, josta on hyötyä arjen kiertotaloudessa.
Mikä voisi auttaa tekemään ekologisia valintoja ja millaiset taidot ovat helpottaneet kestävien tapojen toteuttamista?
Jonkinlainen lista, josta näkisi mitä kannattaa ostaa ja mitä ei, voisi olla hyvä. Olisi kiva, ettei tarvitsisi tehdä aina itse selvitystyötä tuotteiden ekologisuudesta ja vastuullisuudesta. Ekologisten ratkaisujen toteuttamisessa ovat auttaneet varmaankin kädentaidot, joita itse olen oppinut lapsuudenkodistani. Äitini ompelee itse vaatteita ja korjaa niitä, isäni taas tekee paljon puutöitä ja osaa korjata erilaisia tavaroita. Luovuus voisi olla myös yksi taito, josta on hyötyä arjen kiertotaloudessa. Luovuutta voi esimerkiksi hyödyntää, kun miettii mitä voisi kokata jääkaapin perälle unohtuneista ruoka-aineista.