top of page

Asiantuntija Jelizaveta Merinovan haastattelu: Pienten askelten voima

Omista ekologisista tavoistaan ja kestävästä elämäntavastaan meille kertoo Jelisaveta Merinova, mikromuovi-, merien roska- ja jäteohjelman sekä tiedostavan käytön ohjelman koordinaattori organisaatiossa Itämeren ystävät.



Milloin kiinnostuit ensimmäisen kerran ekologisesta elämäntavasta?


JM: Otin ensimmäiset askeleeni vuonna 2015, kun opiskelin Pietarin valtiollisessa yliopistossa ekologiksi. Toisella vuosikurssilla kuulin LATIM-nimisestä opiskelijayhdistyksestä (Nuorison luovien aloitteiden laboratorio). Siellä opiskelijat ja valmistuneet edistivät kiertotalouteen perustuvan elämäntavan ajatuksia. Liityin heihin ja ymmärsin, että haluan lisätä tietoisuutta ekologisuudesta.


Mikä motivoi sinua?


JM: Yliopiston työharjoittelussa vierailimme laittomilla kaatopaikoilla metsissä. Luonnon monimuotoisuuden keskellä oleva kaatopaikka laittoi miettimään elämäntapaa ja suhdetta jätteisiin.

"Aluksi motivaationa oli huoli ympäristöstä, kasveista ja eläimistä. Nykyään kuulun ekologeihin, jotka suojelevat tulevia ihmisiä. Luonto selviää kyllä, mutta miten me voimme elää maailmassa mikromuovin ja ilmastonmuutoksen kanssa?"

Miten arkesi muuttui, kun aloit elää ekologisesti?


JM: Aloin ottaa talteen uudelleen käytettäviä vaihtoehtoja kertakäyttöisten muovitavaroiden tilalle. Lasipullon käyttö tuntui mukavammalta ja taloudellisemmalta. Ei tarvitse ostaa joka päivä vettä kaupasta ja tuhlata rahaa. Saimme hankittua yliopiston ruokalaan vesiautomaatin, ja otimme sieltä vettä. Aloin käyttää kestolaukkuja ja -kauppakasseja. Kaikki alkoi pienestä kuten yleensä. Sitten aloin miettiä energian säästämistä, säästää vedenkulutuksessa ja ikkunoiden lämmityksessä


Oliko ekologisen elämäntavan omaksumisessa vaikeuksia?


JM: Kun aloitin, kaupungin infrastruktuuri oli huonosti kehittynyt. Jos raaka-aineen halusi viedä kierrätykseen, se piti raahata koko kaupungin läpi ja kerätä pakkauksia pitkään. Keräyskuljetuksia ei järjestetty.

Lihan syömisen vähentämistä pidän myös ekologisena tekona, sillä se vähentää haitallisia ilmastovaikutuksia. Minä lopetin lihan ja eläinperäisten tuotteiden käytön, kun opiskelin eettisiä periaatteita yhdeksännellä luokalla. Silloin olin nuori ja ehdoton, enkä ollut valmistautunut. En pystynyt tekemään ruokavaliostani tasapainoista. Minulle tuli terveysongelmia, ja minun piti muuttaa elämäntapaani ja ruokavaliotani. Aloin syödä kalaa ja maitotuotteita, ja pikku hiljaa löysin tasapainon. Nyt syön eläinperäisiä tuotteita niin vähän kuin mahdollista.

Muut vaikeudet liittyivät yleiseen mielipiteeseen, muun muassa lähisukulaisteni mielipiteeseen. He yrittivät laittaa keittooni hienoksi jauhettuja lihanpaloja ja kieltäytyivät hyväksymästä valintaani. Nyt he ymmärtävät minua täysin. Jos sanon ei, se tarkoittaa ei.


Oletko saanut innoitusta joiltakin ihmisiltä?


JM: Aluksi ne olivat LATIMin jäseniä, nyt kansainvälisiä ekologisuuden johtajia. Minua inspiroi esimerkiksi Delphine Lévi Alvarès, Break Free From Plastic -järjestön Euroopan toimiston koordinaattori. Olen vaikuttunut siitä työmäärästä, jota hän ja hänen tiiminsä tekee ja joka muuttaa kaupunkien, valtioiden ja kansainvälisen lainsäädännön kiertotalouskäytäntöjä. Se motivoi minua ja osoittaa, että ihmiset voivat päästä tavoitteisiinsa ja muuttaa maailmaa.


Ajatteletko, että yhden ihmisen ekologiset elämäntavat voivat vaikuttaa yleiseen tilanteeseen?


JM: Aivan polkuni alussa ajattelin, että minä voin muuttaa kaiken! Myöhemmin ajattelin, että olen vastuussa vain itsestäni ja omista valinnoistani enkä voi muuttaa koko maailmaa. Nyt ymmärrän, että voin innostaa ympärilläni olevia ihmisiä omalla esimerkilläni ja he muuttavat oman elämäntapansa minun kanssani.

Jos on lasi vettä ja sinne lisätään yksi pisara granattiomenan mehua, vesi muuttuu vaaleanpunaiseksi. Siispä yhdelläkin pisaralla meressä on merkitystä.





bottom of page